Kevät kutsuu hortoilemaan – villivihannekset lautaselle luonnosta

Kevään koitettua on mitä oivallisin aika loikkia luontoon, jossa todellinen aarreaitta odottaa antimineen. Suurin osa villivihanneksista on parhaimmillaan varhain keväällä, kun versot ja lehdet ovat vielä nuoria ja miedon makuisia. Elinvoimaa ja puhtia pursuavat villivihannekset ovat ravinteikasta ruokaa, jota keräämällä ja nauttimalla pääsee hyötymään myös metsä- ja maaperämikrobien vastustuskykyä vahvistavasta voimasta. Luonnossa kuljeskelu ja kasvien kerääminen (eli hortoilu) onkin monin tavoin kannattava hyvinvointi-investointi: jo puolen tunnin pituinen “metsäkylpy” saa aikaan kosolti fyysisiä ja psyykkisiä terveysvaikutuksia aina stressin vähenemisestä mielialan kohenemiseen saakka. Hortoilu vahvistaa hyvinvointia ja luontoyhteyttä

Etenkin tässä ajassa villivihannesten keruun hyvin merkityksellinen sivuvaikutus on luontoyhteyden ja luonnon arvostuksen syveneminen. Kun yhteys luontoon ja sen moninaisiin elämänmuotoihin vahvistuu, halu vaalia ja suojella elonkirjoa kasvaa.

Kiireetön käyskentely metsässä maadoittaa, lisää juurevuuden tunnetta ja palauttaa huolissa harhailevan mielen meneillään olevaan hetkeen. Sen sijaan, että murehtisi asioita, joihin ei voi vaikuttaa, voi uteliaana seurata vaikka peipposen pesäpuuhia tai puron pulputusta.

Kun luonnossa viettää aikaa ja keskittyy sen eri ilmentymiin moniaistillisesti ihan kaikessa rauhassa, voi huomata paljon ihmeellisen ihania asioita, joita kiireessä viilettäessään ei taatusti ehtisi noteerata. Saattaa olla, että parhaassa tapauksessa herkkävaistoinen hortoilija tulee aistineeksi jotain, mitä itämerensuomalaisessa kansanperinteessä nimitettiin kasvin “väeksi” eli luonteeksi tai syvemmäksi voimaksi. Ajatus kasvien väestä kuvastaa entisaikojen kulttuurimme syvää luontoyhteyttä: kasvit eivät olleet pelkkiä materiaaleja, vaan voimallisia toimijoita, joiden kanssa ihminen oli vuorovaikutuksessa. Tämä johti kunnioittavaan ja vastuulliseen tapaan kerätä ja käyttää kasveja—sekä samalla vahvaan käsitykseen luonnon arvosta ja merkityksestä ihmisen elämässä. Myös nykypäivän hortoilijan kannattaa syventää henkilökohtaista suhdettaan kasveihin ja muihin elämän ilmentymiin. Luonto on meille elinehto ja sen kanssa on syytä olla vähintäänkin hyviä tuttuja.

Luonnon antimet rikastavat arkiruokaa

Jo ammoisista ajoista alkaen kevään ensimmäiset kasvit ovat tarjonneet pohjolan perukoilla asuville ihmisille ja eläimille kauan kaivattua virvoitusta pitkän ja pimeän talvikauden päätteeksi. Villivihanneksista on saatu elintärkeitä ravinteita, joiden avulla myös urbaani nykyihminen voi hyvin helposti rikastaa ruokavaliotaan. Luonnon arvokkaat antimet ovatkin erinomainen lisä markettien perusmurkinalle, joka harmillisen usein on hyvin pitkälle prosessoitua ja siten valitettavan ravinneköyhää.

Ja mikä mainiointa: villivihannekset ovat ihan ilmaisia ja niiden keruu on jokaisenoikeuksien nojalla meille kaikille mahdollista. Suomen luonnossa kasvaa satoja toinen toistaan maukkaampia ja terveellisempiä kasveja, joita voi nauttia esimerkiksi teen, salaattien tai moninaisten lisukkeiden muodossa. Koko katrasta tuskin kannattaa pyrkiä kerralla omaksumaan vaan muutamasta kasvista on hyvä aloittaa. Oivallinen tavoite on ottaa haltuun yksi uusi villivihannes joka vuosi.

Nokkonen, maitohorsma ja muut kevään suosikit

Villivihannesten klassikko on tietysti rautapitoinen nokkonen, joka taipuu ketterästi esimerkiksi pestoksi, piirakoiden täytteeksi tai vaikkapa sämpylä- tai lettutaikinaa ryydittämään. Nuorena kerätty maitohorsma puolestaan on huikean herkullista parsan tapaan popsittuna, kun taas siankärsämön lehdet tuovat mukavan pippurista mausteisuutta monenlaiseen murkinaan. Voikukan sileähköreunaiset lehdet ovat oivallinen salaattiaines ja voikukan juuriosasta voi vaikka viitseliäisyyksissään valmistaa paahtamalla kahvinkorviketta. Tässä vain muutama esimerkki: sadat villivihannekset saavat taatusti kotikokin luovuuden kukkimaan ja makumaailman avartumaan!

Ravinteikasta nokkosta voi mainiosti käyttää myös ulkoisesti. Esimerkiksi Ole Hyvä -sarjan suosituimmassa shampoossa on hyödynnetty nokkosta sen hiuspohjaa rauhoittavien ja rasvoittumista ehkäisevien vaikutusten ansiosta. Nokkosesta on isosti iloa myös ihonhoidossa vaikkapa rasvoittuvalle ja sekaiholle sopivan kasvoveden muodossa. Kasvoveden voi valmistaa kätevästi kotikonstein:

Kasvovesi nokkosesta

1 dl tuoreita nokkosen lehtiä 2 dl vettä

1. Kiehauta vesi.

2. Kaada kuuma vesi nokkosten päälle.

3. Anna hautua kannen alla noin 10–15 minuuttia.

4. Siivilöi neste ja anna jäähtyä.

5. Kaada puhtaaseen pulloon ja säilytä jääkaapissa (käyttöaika noin 3–5 päivää).

Nokkoskasvovesi levitetään vanulapulla tai suihkautellaan kasvoille puhdistuksen jälkeen. Sitä ei huuhdella pois vaan annetaan arvokkaiden ainesosien jäädä ilahduttamaan ihoasi.

Nokkosesta valmistettu kasvovesi tasapainottaa talineritystä, rauhoittaa ihoa ja supistaa kevyesti ihohuokosia.

Näin pääset alkuun villivihannesten keruussa

Vaikka paljoa ei asiantuntemusta hortoilun aloittamiseksi tarvitakaan, muutama perusjuttu on tärkeää omaksua: keräämänsä villivihannekset tulee tietysti tunnistaa ja poimiminen täytyy tapahtua puhtaasta paikasta (ei siis esimerkiksi teiden vierustoilta). Aloittelijan kannattaa opetella kasvit yksi kerrallaan ja käyttää apuna esimerkiksi luotettavaa kasvikirjaa tai villivihanneskurssin tietoutta. Jos kasvin tunnistamisesta ei ole täysin varma, sitä ei pidä käyttää ravinnoksi.

Suomessa villivihannesten keruu kuuluu jokaisenoikeuksiin, kunhan keruu tapahtuu kohtuudella eikä vahingoita kasvupaikkaa. Puuvartisia kasveja, kuten puiden lehtiä, kerkkiä tai oksia (tai esimerkiksi koivunmahlaa), ei kuitenkaan saa kerätä ilman maanomistajan lupaa, eikä kasveja saa kerätä luonnonsuojelualueilta ilman erillistä lupaa.

Muista kerätä kasveja maltillisesti niitä kunnioittaen ja jätä aina osa apajasta kasvamaan. Näin kasvit pääsevät uusiutumaan ja myös muut eläimet saavat osansa luonnon antimista.

Villivihannesten keruu ei vaadi suuria varusteita tai erityistä osaamista – uteliaisuus ja avoin mieli riittävät pitkälle. Kun kevään ensimmäiset versot puskevat esiin, kannattaa ampaista lähiluontoon ja antaa sen antimien yllättää.